3. Case kiireen synty

Aamupäivä

On normaali maanantaiaamu ja menen työpaikalle hyvissä ajoin. Tiedän, että viikosta tulee työntäyteinen, sillä isohko projekti on tullut vaiheeseen, jossa työt kasautuvat ennen luovutusta asiakkaalle. Olen päättänyt, että tämän viikon keskityn täysillä projektin asioihin.
Avaan työkoneeni ja normaali sähköpostitulva avautuu näkyviin. Osa viesteistä koskee projektiani ja kysymykset näyttävät hankalilta. En suoralta kädeltä osaa vastata niihin, joten siirrän ne ratkaistaviksi myöhemmin.

“Voin siirtää nuo myöhemmäksi, sillä eihän niillä vielä ole kiire!“

Aamun kahvitunnin jälkeen olisi sopivaa aikaa tärkeimmille asioille. Käsittelin sen sijaan muut sähköpostit, koska osa niistä näytti kiireisiltä ja olihan minulla koko viikko aikaa käsitellä projektin asiat valmiiksi.. Postin joukossa oli paljon mainosviestejä. olinhan surffaillut netissä mahdollisia lomakohteita. Mukana oli pari tosi kiinnostavaa kohdetta ja huomattavan edulliseen hintaan. Päätin selvittää loma-asiat heti, etteivät tarjoukset mene sivu suun. Olin myös viivytellyt jonkin aikaa matkan hankintaa, joten perhekin olisi tyytyväinen matkakohteen selvittämisestä.

En saanut matka-asiaa ratkaistuksi ennen kahvituntia, joten päätin että jatkan tauon jälkeen. Olihan kyse itselleni tärkeästä asiasta. Samalla ystäväni viestitteli Facebookissa juuri päättyneestä lomamatkastaan. Olipas mukavan näköinen paikka ja kuvat olivat oikein kiinnostavia. Perehdyin asiaan, olihan juuri nyt ajankohtainen hetki käsillä. Laitoin kommentin ystäväni Facebook-seinälle, johon sainkin vastauksen heti. Koska asia oli ajankohtainen ystäväni soitti minulle ja keskustelimme pitkään hänen lomastaan. Oli ollut tosi hieno reissu! Jatkoimme keskustelua kahvituntiin saakka. Olipas mukava keskustelu. Aikakin kului kuin siivillä.

Ruokatunnilla keskustelimme työkavereiden kanssa niitä näitä. Ruokatunnin tunnin loppupuolella työkaverini kysyi oletko tulossa iltapäiväpalaveriin? PALAVERIIN!

Olin unohtanut koko asian, enkä ollut muistanut katsoa kalenteriani, johon sen kyllä merkitsin, koska asia oli tärkeä. Olihan minulla esittelyvuoro projektiin liittyvästä tärkeästä osakokonaisuudesta. Nyt tuli kiire! Säntäsin pikavauhtia koneelleni ja kokoilin muutamia irtoasioita, jotta pystyisin esittelyni tekemään tai pärjäämään ainakin selityksen mittaisesti. Voisin kertoa, että viime viikolla oli ollut kiire, joten en ollut ehtinyt asiaa valmistella.

Tosiasiassa kiirettä ei viime viikolla ollut, olin vain keskittynyt muihin asioihin. Ne eivät kuitenkaan koskeneet projektiani, vaan seuraavana vuonna mahdollisesti alkavan lisäkoulutukseni sisältöä. Aihe ei kuitenkaan vielä ollut ajankohtainen, sillä elettiin vasta kevättä, joten aikaa tuolle olisi kyllä todennäköisesti löytynyt myöhemminkin. Olin kyllä ajatellut valmistautua, mutta jotenkin aika oli vain kulunut loppuun, joten päätin siirtää valmistelun maanantaiaamulle.

Iltapäivä

Aika palaveriin hupeni ruokatunnin aikana, joten jouduin pärjäämään sillä mitä sain kymmenessä minuutissa kootuksi. Toivottavasti se riittäisi!
Palaveri alkoi ja oma asiani oli ensimmäisenä. Heikon valmistelun vuoksi emme kuitenkaan saaneet asiaa päätökseen, vaan jouduimme siirtämään sen seuraavaan, ylimääräiseen palaveriin perjantaille. Loppupalaverin istuin häpeissäni kuunnellen muita asioita, jotka eivät minulle kuitenkaan mitenkään kuuluneet.

Palaverissa mietin, että minulla olisi kuitenkin vielä hyvin aikaa. Tosin sitäkin aikaa vähensi juuri perjantaille tullut ylimääräinen palaveri, johon joutuisin edelleen valmistautumaan. Iltapäivän aikana päätin aloittaa valmistelun. Työkaverit, joiden työt olivat riippuvaisia oman osani valmistumisesta soittelivat ja lähettelivät viestejä siitä, millä aikataululla heitä palvelevat osiot valmistuisivat. Puihin puhelimessa pieniä taukoja lukuun ottamatta loppupäivän. Lisäksi vastailin aiheesta tulleisiin sähköposteihin. Päätin siirtää valmistelun seuraavaan päivään.
Aloitin aamulla valmistelun uudelleen. Jouduin miettimään ensimmäisen tunnin sitä, mitä kaikkea minun piti valmistelussani ottaa huomioon. Olin tehnyt tuon jo aiemmin, mutta kehnojen muistiinpanojen vuoksi en enää muistanut, mitä kaikkea siihen sisältyi, joten jouduin rakentamaan koko asian mielessäni uudelleen. Puhelin kuitenkin soi jatkuvasti, joten keskittymiseni herpaantui jatkuvasti, enkä saanut juuri mitään aikaiseksi. Yhdessä puhelussa ratkaisimme tehtävää, joka olisi työlistalla parin viikon päästä. Tehtävä ei kuitenkaan ollut kovin tärkeä, mutta todella mielenkiintoinen ja se vei mukanaan.